10 vuotta sitten

21.10.2014 Yleinen 4 Comments
Pienenä tyttönä haaveilin perheestä ja äitiydestä. Päivälleen kymmenen vuotta sitten minusta tuli äiti pienelle tyttärellemme, joka teki meistä perheen. Tämä pikku tyttönen valloitti äidin ja isän hymyllään sekä iloisuudellaan. Meidän silmäterä kulki mukanamme kaikkialle, sillä hänen kanssa on ollut helppo tulla ja mennä. Pienestä tytöstä tuli varhain isosisko, reipas sellainen hän onkin ollut. Isosisko, joka huolehtii sisaristaan ja muista pienistä lapsista. Tyttö, joka haluaa hyvää toisille ja tulee hyvin toimeen muiden kanssa. Äidin ja isän lisäksi muutkin ovat huomanneet hänen iloisuuden, siitä on muistona ensimmäisellä luokalla saatu hymytyttöpatsas.
Vuodet ovat tehneet vauvastani ison tytön, jonka kanssa ollaan välillä napit vastakkain. Olemme niin samanlaisia, tykkäämme touhuta koko ajan jotakin. Se on myös meidän yhteinen asia. Yhdessä me leivotaan, liikutaan, kokataan ja tehdään käsitöitä. Paljon yhteisiä asioita mahtuu tähän aikaan, niin iloja kuin suruja. Nämä kymmenen vuotta äitinä ovat kasvattaneet minua valtavasti ja oppivuodet jatkuvat. 

Kymmenen vuotta on saanut unohtamaan ensisynnytyksen ”mukavuudet”, joten niihin en palaa. Synnyttämiseen liittyi aika erikoinen sattuma. Minun ollessa synnyttämässä Joensuussa, samanaikaisesti isosiskoni synnytti Savonlinnassa. Isosisko päätti päästä äidiksi hiukan aiemmin. Hän synnytti 1 tunti 44 minuuttia minua aiemmin pojan. Serkukset ovat kasvaneet yhtä matkaa. Ensimmäiset ikävuodet he olivat pahimmat riitapukarit. Ajan myötä heistä on kasvanut kaverukset, jotka tavatessaan tohuilevat yhdessä. Aina kuitenkin tehdään selväksi kumpi serkuksista on vanhempi.
Kuvissa näkyvä koru on muisto lasten syntymästä. Korun takaa löytyy myös mukava muisto. Syntymän jälkeen minusta tuli tuottoisa ”meijeri”. Maitoa tuli yli tarpeen, joten päätin ryhtyä luovuttamaan maitoa. Luovuttamani 63 litraa maitoa sai monen keskosen tyytyväiseksi. Itselleni ostin tästä työstä muistoksi korun. Koruun on istutettu kivet jokaiselle lapselleni. Korun ollessa kaulassani lapset pyörittelevät sitä ja etsivät ”omaa kiveään”. Koru taitaa olla tärkeä myös heille. 
Hyvää syntymäpäivää M ja A!