Surkea somettaja

Naisena ja äitinä on paljon hetkiä jolloin kokee riittämättömyyden tunnetta. Tähän, kun lisätään muut elämänroolit on yhtälö kovin haastava. Helposti jää muiden jalkoihin ja unohtaa itsensä. Liikkumisen lisäksi blogi on itselleni se “oma juttu”, jolloin voin kadota kuplaan ja unohtaa kaiken muun ympäriltäni. Kamera tallentaa ne kauniit asiat, joista saan voimaa arkeeni. Kuvat päivittyy blogiin muistoksi ja ehkäpä myös toistenkin iloksi ja inspiraatioksi. Voimavara, josta osaan välillä tuntea riittämättömyyttä.

some some3 some4 some7 some6some8 some9Toisten blogeja lukiessa, ihastelen kuinka toisilla riittää taitoa (aikaa) päivittää kaikki mahdolliset somekanavat. Itselläni bloggauksen lisäksi päivittyy vain Instagram ja mietin, onko muut somekanavat itselleni tärkeitä. Samalla olen miettinyt asioita, jotka koen itselleni tärkeiksi. Mitkä ovat viime päivien hyviä hetkiä?  Mitkä asiat jäävät mieleeni lähipäivistä? Oliko se perjantai iltana ystäväni tuomat kukat ja kuulumisien pikainen vaihtaminen, lauantai aamun rauhallinen kahvittelu miehen kanssa jutustellen vai perheporukalla iltapäivän sählypelit tai ehkäpä isosiskon seura illallispöydässä. Vai olisiko elämääni tullut enemmän sisältöä somekanavavien kautta? Tällaisia tulee pohdiskeltua ja etsittyä itselle oikeaita tapoja sosiaalisuuskiintiön täyttämiseen.