Hyvinvointia

28.1.2017 Yleinen 0 Comments

talvea

Lapsuuden ajan aktiivinen liikkuminen antoi hyvän pohjan jatkaa liikuntaa eri lajien parissa. Liikuntaa on tullut harrastettua välillä hiukan totisemmin ja tavoitteellisemmin. Kuitenkin aina hymy suupielessä ja omaa kehoa kuunnellen. Positiivisten kokemusten myötä liikunnasta on syntynyt elämäntapa ja omaa hyvinvointia edistävä asia. Omat haasteensa harrastamiseen ovat tuoneet lasten syntymät, aikataulut ja valitettavasti välillä tulee jaksoja jolloin ei saa itsestään riittävästi irti. Aikataulujen normalisoituessa omilla ratkaisuilla saa pihistettyä aikaa liikkumiselle. Itse nostan liikkumisen tärkeämmäksi asiaksi kuin television katselun, jolle tässä elämäntilanteessa ei ole juurikaan aikaa. Liikunnasta olen tehnyt itselleni myös sosiaalisen tapahtuman. Toiset tykkäävät nähdä ystäviä kahvikupposen ääressä ja itse taas koen liikkumisen mukavana tapana vaihtaa kuulumisia. Hiukan kilpailuhenkisten ystävien kanssa liikkumisessa on myös hyvät puolensa itsensä haastamiseen. Väsymyksestä huolimatta jaksaa rutistaa viimeiseen saakka eikä suomalaisella sisulla anneta periksi. Kaverin punnertaessa miesten tyylillä, ei itselle jää vaihtoehtoja tyylin valinnassa.

Ystävien ja joukkueen seurassa liikkumisen lisäksi arvostan kovasti yhteisiä liikuntahetkiä mieheni ja perheen kanssa. Lasten kasvaessa perheen yhteiset liikuntaharrastukset ovat rentoa yhdessä oloa. Äiti ja isä voi unohtaa roolinsa ja heittäytyä liikunnan vietäväksi, unohtamatta pienimuotoista kisailua. talvea2talvea3 talvea4 talvea6 talvea7 talvea8 talvea9 talvea10 talvea11 talvea12

Kaikki tietävät liikunnan hyvät vaikutukset terveydelle, mutta jokainen kokee liikkumisen hyvin yksilöllisesti. Itse saan liikunnasta valtavan hyvän olon, joka jatkuu pitkään liikuntasuorituksen jälkeen. Usein käytän hyvän olon tunteen hyödyksi kotitöiden tekemiseen (varsinkin niiden epämieluisten). Liikunta antaa virtaa, mutta myös ihanan väsymyksen tunteen jolle on pakko antaa periksi kun silmät painuvat illalla väkisin kiinni. Tällaisen tunteen saavuttaa varsinkin silloin, kun liikkuminen on tapahtunut ulkona. Muutenkin suosin ulkona liikkumista, sillä meillä Suomessa on valtavan kaunis luonto ihasteltavana ja puhdas ilma. Huomaamatta kilometrit taittuvat hölkäten, kun ihastelen lumen kuorruttamaa maisemaa josta aurinko tekee entistäkin kauniimman. Harvoin lenkillä pääsee kuvien kaltaisia näkymiä ihastelemaan, mutta viime aikoina tällaiset mahdollisuudet ovat avautuneet sään suhteen viikonlopuillekin. Toisaalta en yhtään vastusta iltaisin tapahtuvaa lenkkeilyä kirkkaan tähtitaivaan valaistessa lenkkeilyreittiä.

Luonnolla on iso osa omassa elämässä eikä se jää yksistään liikkumiseen ja maisemien ihasteluun. Luonto on tärkeässä roolissa myös ravinnon suhteen. Puhtaita raaka-aineita joita kesän ja syksyn aikana säilömme pakastimiin. Talven mittaan olemme saanet nauttia itse pyydettyä kuhaa, riistaa, sieniä ja marjoja. Marja- ja sienestysretkillä kokee olevansa hyvinkin lähellä luontoa, kun kohtaa eläimiä joita on aiemmin katsellut lähinnä eläintarhassa. Viime syksyyn mahtuu montakin eläimen kohtaamista. Näistä merkittävimpinä jäivät mieleen kolme sataa kiloisen karhun ruokailuhetki kaurapellossa, suden kohtaaminen hirvimetsällä (70metrin päässä), hirviemon kanssa silmäkkäin tuijottelu ja ketun seurassa kirmailu pururadalla. Näin talvella eläinten kohtaaminen jää onneksi pelkkien jalan jälkien seuraamiseen. Jalanjälkien pongailu tuntuu olevan hauskaa myös lapsista, joten toivotaan viikonloppuihin lisää kauniita ulkoiluilmoja.

talvea13